Mikä on se going concern, jolla tätä maata rakennetaan (anteeks, puretaan)? (Mua muuten vituttaa kaikki englanninkielen tunkemiset joka rakoon, mutta tossahan siihen just ite sorruin, you know.)

Eli mikä on se huomion laaja focus, jota ihmiset yleisesti aistii tässä maassa? Sieltä täältä tulee pieniä vihjeitä siitä, mikä on oikeesti tärkeetä, eikö? Lehdistä, puheesta, telkusta, yleistäen sieltä täältä. Ja varmaan eri jengillä vähän eri tuutista.

Mutta joo, se alta päin välittyvä SUURI TARINA, niin eikös se oo just toi: “ethän sä pärjää, täytä toi lomake” ?

(Toinen tulkintani tästä ajasta on se, että “ei meiltä mikään onnistu, ei saada edes Venäjää hyökkäämään tänne.” Siitä toiseesa kirjoituksessa…)

Tässä kun kirjotan niin vaikutelma on se, että näin se on. Suomi on ylihifistelyhasbeenyhteiskunta. Tarkemmin sanottuna skandinaavinen hyvinvointiyhteiskunta, no, köyhin niistä ja kuppasin, mutta silti. On sentään pari pienpanimoo niinku Tanskassa. Eli jälkiteollistunut ylisäännelty kansankoti. Ja tässä järjestelmässä huomioin keksipiste on mun mielestä niissä, jotka ei ihan pärjää. Se on se going concern (pahoittelen taas englantia, ala sarachafek, LAyouknow).

Tälläsen järjestelmän idea on se, että pidetään huolta niistä, jotka ei ihan pärjää. Se on se suuri tarina mitä jengille kerrotaan. Kuka kertoo? No ei kukaan ja kaikki. Kansassa ja kulttuurissa on aistittavissa joku suuri stoori. Ja meillä se on tää. Mun mielestä, koska tää on mun kirjotus, eli turha urputtaa sinne kommentteihin, mee himaas mielummin.

Mikä oli pointti nyt mulla tässä?

Kysymys: (vastaa rehellisesti) onko Suomen SUURI TARINA enemmänkin A vai B:

  • A: ethän sä pärjää, täytä toi lomake
  • B: voi, kyllähän sä pärjäät! loista, sinä ainutkertainen ihminen!

Mitä mä sanoin. Iteki tiedät. MOT.