Hankintabyrokratian kiemurat Kirgisiassa voivat saada hymyn huulille tai kortisolitasot koholle, mutta joka tapauksessa ne tulevat kalliiksi kehitysmaalle. Aasian kehityspankilla on yksinkertaistettu hankintamalli, shopping. Yksinkertaista kuin kaupassa käynti, tavaroiden valinta, maksaminen ja kaupasta poistuminen? Edes teoriassa ei täysin. Aluksi täytyy tietysti määritellä ostettavan tuotteen vaatimukset ja sen jälkeen luoda hankintapyyntöasiakirjat sopimusmalleineen. Tämän jälkeen ne lähetetään tuotteiden myyjille tarkoituksena saada vähintään kolme vaatimukset täyttävää tarjousta. Tämä nyt menee jouhevasti, kun Liikenne- ja tieministeriön hankintavirkailija myöntää suullisesti luvan tarjousten pyytämiseen. Kaksi viikkoa myöhemmin, viimeistä edeltävänä päivänä ennen tarjousten vastaanottamisen määräaikaa tapaamisessa Aasian kehityspankin kanssa selviääkin, että hallinnollisesti oikeaoppinen ja ainoa hyväksytty toimintamalli on se, että Liikenne- ja tieministeriön hankintavirkailija pyytää Aasian kehityspankilta kirjallisesti lupaa aloittaa hankintaprosessi valmistelluilla hankinta-asiakirjoilla ja vaatimusmäärittelyillä ja kirjallisen luvan saatuaan ilmoittaa tästä konsultille kirjallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa joko sitä, että kahdellekymmenelle jo saapuneelle tarjoukselle haetaan voimassaoloajan pidennystä tai aloitetaan hankinta alusta. Mutta tätä päätöstä ei voida tehdä ennen kuin Liikenne- ja tieministeriö hakee Aasian kehityspankilta luvan, joka tämän ministeriölle myöntänee, jonka jälkeen lupa tulisi toimittaa konsultille kirjallisena ministeriön toimesta. Jäämme siis odottelemaan kädet jännityksestä täristen, kuinka hankintavirkailija taitaa luvan pyytämisen yksityiskohtaiset toimenpiteet.