Vaivaus, ekat neljä lukua

Singerin jälkeen katsoin tuota omaa käsikirjoitustani samalla ajatuksella ja tein siitä kuvan:

Aaltio: Vaivaus-kässäri, luvut 1-4

Aaltio: Vaivaus-kässäri, luvut 1-4

Melkoista sotkua

Kuten arvata saattaa, niin ihan Nobel-tasolle ei ekassa kässärissä heti pääse :). Tälläinen kaavio on loistava tapa analysoida tekstimassaa. Se paljastaa selkeitä paikkoja, joita voi muokata ja kehittää.

Mikä sotku! Mutta ei ihan mahdoton kuitenkaan. Koko kässärissäni on selkeä rakenne ja juonen kaari alusta loppuun. Sen olen tehnyt erillisellä indd kaaviolla, jossa on kaikki luvut peräkkäin ja sitten muutama seikka joita kuljetetaan läpi kirjan. Laitan sen myöhemmin blogiin. Nyt tarkastelin tekstiä kuitenkin lukutasolla. Kirja- luku – kappale- sivu – lause- sana – piste. 🙂

Enivei, tällä tarkastelulla mä löysin todella ison muutoksen paikan.

Pötköhän tämä on. Kaikki tapahtuu aikajanalla suoraan. Tämä pitää rikkoa, jotta lukeminen on kiinnostavampaa. Tässä on helppo tehdä iso muutos, eli pull the Singers. Lisään luvun kaksi jälkeen uuden luvun kolme ja siirrään kaikkea muuta taaksepäin luvun verran. Eli teen saman tempun ku Singer tekee Varjoja Hudsonin yllä-kirjassa. Luku kolme, näkökulma johonkuhun muuhun ku Juhaniin ja samalla aikasiirros. Pitää vielä keksiä ketä luku kolme sitten seuraisi. Vaihtoehto yksi lienee Venla, eli sitten pitäisi kirjoittaa naisen pään sisältä! huh.

Kaveri vinkkas kans, että enemmän pitäs kirjottaa tää homma kohtauksittain. Kaiken ei pidä tapahtua samalla aikajanalla ja siis kirjoita kohtauksittain. Seems reasonable. Eli kohtauksilla näytetään pätkä tarinaa sieltä täältä ja siitä syntyy se koko stoori. Vähän niinku Picassolla: nenää, silmää, korvaa vähän eri suunnista ja kokonaisuus on eri suunnista nähty istuva nainen. Lukijahan rakentaa koko ajan päässään sitä lukemaansa uudestaan itselleen representaatioksi, eli luo sen uudelleen omaan päähänsä. Ja koko ajan tarkkailee onko stoori uskottava ja looginen. Ja jos ei ole, niin miksi. Picasson taulutkin on ihan hirveetä sotkua, mutta siinä on silti uskottava kokonaisstoori usein. Ja sehän ukko osas alunperin maalata myös ihan oikeesti elävää mallia ja rupes sekoileen vasta sen jälkeen. Sen takia tässä ekassa kirjassa en viittis hirveesti kikkailla vaan tehdä mahdollisimman perussuorituksen. Runoustaiteen voi mullistaa sitten eläkkeellä. Tosin runot on liian lyhyitä, jotta ne olis merkittäviä. En o ikinä tajunnut runoja, ne on liian pieniä asioita.

Päätöksiä

Mä teen singerit, ja kirjotan kokonaan uuden kolmosluvun. Siinä seurataan jotain muuta henkilöö ku Juhania, eli tää on sivujuoni tavallaan. Henkilö voi olla vaikka Venla, siinä olis luonteva paikka kertoa naisen näkökulmasta asioita. Kontrasti olisi silloin mies/nainen ja jätetty/jättäjä. Singerillähän oli siinä sen nuori/vanha kontrasti ja sitten se professorin kuollut vaimo kans. Ja luku voi olla melko lyhyt, kuten Singerillä 8 sivua! Ja tämä sivujuoni jatkuisi sitten kuten Singerillä luvussa kuusi. Ja kaikki muu kirjoitusmassa siirtyy samalla eteenpäin. Tää jekku todennäköisesti toimii ihan täysin. Vielä vois miettiä, voisko sen aikasiftaa jonnekin taemmas, ehkä Venlan ja Juhanin kohtaamiseen. Se vois olla hyvä idea! Todella! Loistavaa! Nyt on selkeet sävelet, kun saan taas varastettua aikaa kirjoittamiselle. Kesälomalla? hmm, se ei o lomaa jos kirjottaa. Voisko tän joukkorahottaa, en tarttis ku parin kuun palkan ni saisin varmaan valmiiksi. Kuukausikin vois riittää jos kirjottais täyspäiväsesti. Jengi sais kirjan sit ku rahottas. jaa a.

Kaveri vinkkas myös seuraavista:

  • Kaikkia muita jo kirjoitettuja lukuja pitäs selkiyttää. Siihen tarttis kustannustoimittajaa, paljonkohan sellanen maksaisi vaikka upworkissa? Tai joku opiskelija?
  • Toistoa pois. ihan mekaanista etsimistä
  • Sosioekonominen sekoilu, päätä onko se auto bmw vai audi
  • esitelläänkö liikaa henkilöitä? ehkä joo, aika paljon on
  • henkilöhahmojen esittely selkeästi ja perustellusti
  • lisää syvyyttää henkilöihin, no sit niitä pitäs poistaa, muuten tämä paisuu jo nykyisestä kolmestasadasta sivusta lisää
  • ekat neljä lukua kahdeksaski, huh
  • mammuti tästä alkaa tulla… hups.

Ideoita

Singerillä on niitä aika veikeitä aloituksia, ns historiakatsaus, sekin voisi olla hauska ja toimiva. Kuten Soshan alussa, lyhyt katsaus suvun historiaan, puol sivua. Se luo aika kivasti taustan ja asiayhteyden kaikelle mitä kerrotaan sitten myöhemmin, on suhteessa siihen… Ns peruskivi. Jeps, taitaa olla hyvä idea. Voi kalskahtaa suureelliselta, mutta sehän ei haittaa.