Kun aloin kirjoittaa, huomasin että tiettyä määrää enempää se ei auta, että olen aina lukenut paljon. Logiikka on sama kuin elävänmallin piirrustuksessa ja öljyvärimaalauksessa sekä kuvanveistossa. Se että olin nähnyt paljon ihmisiä, ei tarkoittanut sitä, että osaisin heti piirtää alastoman ihmishahmon täysin oikein. Ensin minun piti luoda järjestys ja logiikka päähäni siitä, miten ihminen rakentuu ja miten ihminen taas havainnoi tälläistä rakennetta silmillään ja aivoillaan. Tähän meni jonkun verran aikaa.

Kirjoittamisessa on sama. Tekstillä pitää olla rakenne, joka kantaa läpi koko tekstin. Analogia elävänmallin piirtämisessä on selkäranka ja lihaksisto. Selkäranka antaa veistokselle ryhdin ja sen kyllä näkee heti jos sitä ei ole. Harjaantumatonkin ihminen näkee heti, jos jokin perusasia on väärin. Sitten kun on oppinut laittamaan perusasiat oikein, voi tarkoituksella tehdä jotakin “väärin”. Mutta pahinta jälkeä tulee silloin, jos tekee tietämättään jotakin väärin vahingossa.

Kun luen kirjaa, niin koen kirjan. Jos teksti on todella hyvää, en edes tiedosta lukevani, vaan vain koen tekstin. Siksi olen ollut autuaan tietämätön monista aivan perusasioista kirjoittamisessa. Nyt olen alkanut laputtaa muutamia kirjoja ja havainnoida niiden rakenteita. Tässä joudun erikseen keskittymään siihen, että lukiessani en koe kirjaa liiaksi, koska silloin unohdan havainnoida kirjoittamisen tekniikkaa. Esimerkiksi Isaac Bashevis Singerin (IBS) teksti on usein niin vetävää, että vahingossa huomaan lukeneeni 7 sivua eteenpäin vaikka tarkoitus oli havainnoida yhtä puolta sivua 🙂

On siis olemassa tälläinen asia, kuin tekstin aikajana, tai aikatasot. Kuvassa alla kirjan aika menee analogisesti eteenpäin sivunumeroiden ja kappaleiden kanssa yhtenä pötkönä.

Lineaarinen juoni

Lineaarinen juoni

Mutta näin ei tarvitse olla. Voi myös tehdä niin, että kirjan aika ja tapahtumat eivät seuraa tasaisesti sivunumeroja ja kirjan lineaarista aikaa. Esim kuvassa alla, luvut 1 ja 2 seurataan yhtä henkilöä. Luvussa 3 ja 4 seurataan toista henkilöä ja luvun 4 puolivälissä ajat kohtaavat vaikkapa jonkin tapahtuman myötä.
image
Tämä on luonnollisesti nyt täysin itsestäänselvää. Veikeää on se, että en ennen näiden kuvien piirtämistä itse ollut tästä seikasta tietoinen. Nyt kun sen tiedostan, voin miettiä miten haluan omassa tekstissäni toimia. Ja valita mitä teen. Seuraavaksi listalla on tutkia, miten aikajana menee ykkössuosikissani IBS: Varjoja Hudsonin yllä. Siinä kirjassa on kirjoitettuna kaikki mitä ihmiskunnan touhuista on tarpeen tietää. Nyt ja ikuisesti. Hauskaa IBSn kirjoissa on se, että niissä kaverit on aivan yhtä sekaisin kuin nytkin, oli Tinderiä tai ei.

IBS Shosha luvut 1-4, mitä tapahtuu aikajanalla?

Piirsin kuvan Shoshan luvuista 1-4.

Shosha: aikatasot luvut 1-4

Shosha: aikatasot luvut 1-4

Opin mestarilta kuin pieni jesivakoululainen ikään. Tein piirroksesta vielä taulukon.

Luku     
1: 3030 vuotta2000 eKr. 1914191719201930
2: viikkojakerran kun tulin...
he olivat lähellä neljääkymmentä
Dr. M oli ollut 1920-1926...1930-talvi
sinä talvisena päivänä
kello viiden maissa
illan suussa
hyvää yötä, keskiyöDora kertoi...
oli myynyt, olin tuonut
Aamu. Uni. Päivä.
3: kaksi päivääEräänä iltana..., oli yökuulin kellon lyövän yhdeksän kertaatäsmälleen kello kolmehämärä lankesi
4: maaliskuuTänä vuonna kevät tuli varhain...
Jo maaliskuussa...
Eräänä päivänä...
Lehdissä kerrottiin.. kohtaus loppuu rannalle.
Talvi tuli takaisin...
Sinä päivänä...
"minun huoneeseeni"
kotiin aamu 8lta
kahdeksi syömäänSoshan kotiin

Aikatasot alkavat luvussa 1 vuodesta 2000 eKr, IBS mainitsee miten juutalaiset lait säätävät uhreista temppelissä. Hän mainitsee myös Babylonian ja Talmudin. Näin hän luo tarinalle viitekehyksen ja syvyyttä. Luvun yksi aika tapahtuu 1900-luvun alussa vuosina 1914-1930.

Luvussa 2 ollaan vuoden 1930 talvessa. Aikaa IBS luo vaikkapa näin: ‘Istuimme Gertnerin ravintolassa…’ ja ‘nyt kun Betty oli riisunut turkisjakkunsa…’ Käypä tapa on myös ‘sinä talvisena päivänä’.

Luvussa 3 käydään läpi 2 päivää. ‘Eräänä iltana’, ‘…,oli yö’.

Luvussa 4 aikaa luodaan näin: ‘Tänä vuonna kevät tuli varhain.’ ‘Eräänä päivänä’ ‘Sinä päivänä’ ovat näppäriä tapoja luoda aika ja kirjoittaa kohtaus. Tekstiä muokatessa näitä paloja voi helpolla siirrellä eri puolille tarinaa, jos ei heti tiedä mihin ne kuuluisivat. Sisäisestä logiikasta pitää toki pitää kiinni. Mutta tälläinen tapa kirjoittaa voisi helpottaa tarinan kasaamista. Jonkin kohtauksen voi kirjoittaa valmiiksi laariin ja katsoa myöhemmin mihin se sopisi.