Osa konsernimuurahaisista pääsee pakoon ja alkaa yrittäjiksi. Tie on mielenkiintoinen ja aivan perseestä samaan aikaan. Tässä muutamia huomioita. (3 vuotta firman rakentamista, joista 2 Oynä kohta)

Sinulla ei ole varaa myydä

Tämä on jotakin mitä ei aloittava konsernitettu ihminen tajua. Ensin tarvitsemme toisen käsitteen avuksi.

Myyntiaika

Eipä tullut mieleenkään, että tällainen asia on edes olemassa. Myyntiaika tarkoittaa sitä, että kauanko kestää myydä se juttu, mitä olet myymässä. Jos aika on kaksi vuotta, niin sinulla pitäisi olla kahden vuoden rahat tilillä. Onko? Tuskin. Ja sitten on toinen ongelma:

Aika myynnin aloittamiseen

Koska elän länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, olen tavallaan säilötty elämään kuten suolakurkku. Ja kun tälläisen luonnottoman systeemin sisällä olin vielä töissä konsernissa, niin lienee selvää, etten tajunnut tosielämästä hevon helvettiä.

Peruskonserniorja alkaa myydä vasta kun on aivan pakko. Ei siis auta edes se, että on rahaa tilillä, tai siis juuri se estää myynnin aloittamisen. Turvallisempaa on tehdä vielä kerran nettisivut uusiksi tai käydä hyödyttömässä te-keskuksen tilaisuudessa tai muussa startup pöhinässä juomassa lasi viiniä. Näin tein pitkään vaikka kokeneemmat yrittäjäkaverit vinkkasi, että kandeis aloittaa myymään… No, ilmanen viini on hyvä sekin ja välillä saa gourmee burgerin jos on lakifirman bileet.

Ainut osoite, joka auttaa firman eteenpäin: myynti. Ja hyvä puoli on se, että et  tarvitse mitään muuta. Jos kauppa käy, niin raha korjaa kaiken. On paljon helpompi ostaa kuin myydä. Tosin ei ydinvoimalaa, kun ei ne saa sitä rakennettua.

Eli miksi sinulla ei ole varaa myydä: koska se on vaan ihan saatanan kallista asua Suomessa, ja jossain pitää asua. Auta armias jos on auto ja mökki niin pitäs olla vallan perkeleesti rahaa joka kuukausi. Eli tars olla kahden vuoden rahat tilillä, jos myyntiaika on kaksi vuotta! laske siitä paljon tarttet! keskipalkalla noin 60 000€! Jos olit dirikampi ni sata donaa. Ja vaimo nalkuttaa että pitäs päästä ulkomaille. Helvetti sentään.

What to do: alat jo työn ohessa sivutoimisesti myymään! Tai oot osa-aikasena duunissa. Meettingit pitäs sopia kuitenkin päiväsaikaan, ni ei oikein o hyvä lähtee töistä pois. Tai käytä pekkasia, niillä tekee jo aika monta myyntikeikkaa.

What to do2: kökit siellä konsernissa ja harrastat base hyppyjä viikonloppusin, ni on jännää.

Lopuksi

Firman perustaminen ja sen yrittäminen saada jalkeilleen on mielenkiintoisin liveroolipeli mitä oikeastaan tiedän. Juuri se, että fiilikset vaihtelee niin paljon tuo voimakkaan olemassaolon tunnun. Pienistäkin edistysaskelista osaa nauttia huimasti.

Se että tippuu läpi kaikkien tuloluokkien alle sairaanhoitajien liksan on lopulta ihan puhdistava kokemus. Tekee hyvää ihmiselle, kun se kävelee lidliin ja miettii että onko varaa vielä pitkäänkin ostaa ruokaa. Samalla voit kuunnella vasemmiston paskanjauhantaa siitä, että yrittäjät on itsekkäitä. Siellä ne tienaa eduskunnassa kybädonan kuussa, joka on sun vuosiansio yrittäjänä.

Syntyy myötätuntoa ja ihminen nöyrtyy vähän, kun se joutuu tiukoille. Liikaa ei kande nöyrtyä, koska sitten et enää saa mitään myytyä.