Pumpulipilvi

Yrittäjyys on niin mielenkiintonen live-roolipeli, että siitä minun on suorastaan pakko hieman myös kirjoittaa asioita ylös. Yrittäjyyteen liittyy paljon uskomuksia. Itse yrittäjät ovat kiireisiä eivätkä ehkä ehdi kirjoittaa aiheesta tai eivät ole ruuneberejä lainkaan. Olisi etua tälle maalle, johon satuin syntymään, jos useampi ihminen tajuaisi mistä yrittäjyydessä on kyse.

Itse olen ollut monissa rooleissa tässä maassa jossa asun, kutsutaan sitä vaikka Suomeksi. Lapsi, nuori, opiskelija, konsernimuurahainen ja nyt lopulta yrittäjä. Peilaan näitä rooleja ja jaan tuntojani tästä asiasta. Lue ja nauti 🙂

Pumpulipilvi

On mielenkiintoista, että en ollut ehkä tajunnut kovin syvällisesti, millaisen pumpulipilven päällä olin leijaillut ensimmäiset 37 vuotta. Silloin ryhdyin yrittäjäksi. Suomen talouden kannalta on harmillista, että kovin moni ei ehkä tajua olevansa pumpulipilven päällä.

Skandinaavinen hyvinvointivaltio (SHVV)

Skandinaavinen hyvinvointivaltio (SHVV) on ihmisen luoma väliaikainen järjestelmä, jonka tehtävä on pehmentää universumin ja erityisesti maapallon pinnalla esiintyvien paikallisten ihmisryhmien tapahtumia. SHVV:ta on ilmestynyt hiljattain tietyille pohjoisille alueille, kuten Suomi, Ruotsi ja Norja. SHVV järjestelmissä on tiettyjä etuja, jos niitä verrataan vaikka Tsaari vetoisen maan maaorjalaitokseen tai keskiajan eurooppalaisiin kuningaskuntiin.

SHVV:ssä elävän ihmisen tyypillinen ominaisuus on se, että hän elää pumpulipilven päällä, tietämättä sitä. Lisäksi hän usein saattaa valittaa siitä huolimatta koko ajan ja olla tyytymätön. Tämä on toisaalta myös syy, miksi SHVV on hyvä järjestelmä. Sitä kehitetään koko ajan tyytymättömyyden takia. Tyytymättömyys on siis SHVV:tä kehittävä ja koossa pitävä voima ja luonnollinen osa SHVV:tä. Toista ei voi olla ilman toista. SHVV kansalainen on siis loputtomasti tyytymätön, vaikka onkin onnellisuustilastojen kärjessä. Tämä johtuu siitä, että hänelle on varaa valittaa, koska asiat ovat niin hyvin.

Ehkä ärsyttävin SHVVssä esiintyvä piirre on henkilö, joka sai kaiken mitä ikinä edes etäisesti kuvitteli voivansa toivoa, mutta on silti tyytymätön siihen tapaan, jolla sai kaiken hyvän elämäänsä. Tätä kutsutaan sosiaalidemokratiaksi. 🙂 (ja nyt niitä kommentteja)

Varaa valittaa

En ollut tajunnut “varaa valittaa” lauseen merkitystä ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Kun hyppärin pumpulipilveltä, huomasin että ihmisellä ei ole varaa valittaa, jos kaikki energia pitää kohdistaa siihen, että tulevaisuus olisi taloudellisessa mielessä valoisampi. Yrittäjänä pääset helposti tähän tilaan. Rahaa ei tule mistään ja ainut suojaverkko on sukulaiset. Olet yhteiskunnan ulkopuolella. Suosittelen tätä kokemusta, se on puhdistava ja korjaa persoonallisuutta hyvään suuntaan, jos kestät matkan.

Nyt siihen pumpuliin

Aihe rönsyilee, blogissa se sallittakoon. Mielenkiintoista ja tärkeää ovat seuraavat asiat:

  • kun ryhdyt yrittäjäksi, olet kaiken SHVV turvan ulkopuolelle
  • tässä ei ole mitään järkeä, ja se vahingoittaa talouttamme merkittävästi
  • järjestelmä on sairas
  • sen voi korjata jos on sitkeä (tosin ei politiikasta käsin, lue blogi “Mitä Karl vahingossa tunnusti“)
  • ennen kuin ryhdyt yrittäjäksi, joku muu aina maksaa

37-vuotiaana olin onneksi viimein pelastautunut konsernin ulkopuolelle ja ryhtynyt yrittäjäksi. Sitä enne olin ollut koko elämäni pumpulipilvellä. Lapsena, opiskelijana ja työntekijänä joku muu aina maksoi. Rahaa aina vain oli, se tuli jostain, joltain muulta. Ja tässä on koko Suomen ongelma. Liian usein on niin, että joku muu aina vaan maksaa. Kun ryhdyin yrittäjäksi, kukaan muu ei maksanut yhtään mitään! Kun rahat loppuivat, niin ei ollut mitään rahaa missään! Jos useampi ihminen tajuaisi tällaisen seikan, ei taloudessamme olisi hätäpäivää. Lisäksi kehittymätön myynti ja yrittäjyyskulttuuri pitäisi saada korjattua.

Yrittäjänä toimintaa ohjaava peruslogiikka on seuraava:

  • ei ole mitään rahaa missään
  • ainut keino saada rahaa on myydä jotain
  • jos rahat loppuu, ei sitä vain ilmesty jostain, se oikeasti loppuu

Tippuminen täysin rahattomaksi alle kaikkein palkkaluokkien oli minulle puhdistava kokemus. (Nyt vasemmisto kommentoi tätä, että sinä nyt olit niin vahva, että kestit sen, mutta eivät kaikki kestäisi sitä ja heidät pitää pelastaa. hmm. miksei myös yrittäjää pitäisi pelastaa?)

On hämmentävää ja ihan saatanan urpoa että yhteiskunta toimii nyt seuraavasti (kärjistys, kommentoit sitä sitten…):

  • jos julistaudut osaavaksi ja rohkeasti yrittäjäksi, olet kaiken SHVV turvan ulkopuolle
  • jos ryssit koko elämäsi ja julistaudut osaamattomaksi urpoksi, olet kaiken SHVV turvan sisällä
  • tämä vahingoittaa talouttamme merkittävästi, koska liian harva yksilö lähtee yrittäjäksi

Liian harva lähtee yrittäjäksi

Taloudellamme ei olisi mitään hätää, jos hieman useampi lähtisi yrittäjäksi ja myisi jotain ulkomaille. Mitään kovin suuria muutoksia ei tarvittaisi. Ratkaisu ei tule politiikasta eikä julkiselta sektorilta eikä minkään säätiön tai järjestön kautta. Ainoastaan yksittäiset ihmiset voivat tehdä muutoksen. Joku yksittäinen Pirjo tai Pekka. Suomen yksi ongelma on siinä, että lehdistö tykkää kirjoittaa itsestään ja politiikasta. Huomio on aivan väärissä asioissa. Politiikka ei Suomea auta, sen haitallisen vaikutuksen voi vain pyrkiä minimoimaan.

Ei ole mitään muuta rahaa kuin yritysten tuottama raha?

Olisikö tällainen kärjistys totta? Yritykset tekevät jotakin, ja saavat siitä rahaa. Osa tästä rahasta verotetaan julkiselle sektorille, joka siellä taas maksaa palkkoja työntekijöille. Mutta eikö rahan alkulähde ole juuri yritykset? Esimerkki maasta, jossa kaikki toiminta tapahtui julkisen sektorin sisällä on Neuvostoliitto. Toimihan sekin omalla tavallaan. Joku muu aina maksoi ja homma ei ihan napannut. Jotain hyvää siitä syntyi, nyt ei vaan tule mieleen mitä.

Hyvin menee mutta menköön

Esko Valtaoja toi hyvän näkökulman lehdistön lietsoman negatiivisuuden keskelle. Suomella menee ihan järkyttävän hyvin, jos ottaa tarkkailujänteeksi vaikkapa 500 vuotta tunnettua historiaa. Siispä turha murehtia, vaikkakin se on juuri SHVV:tä koossa pitävä ja kehittävä voima. Helvetin hyvin menee!

Voisi mennä vielä piirun verran paremmin, jos:

  • hieman useampi yksilö ryhtyisi yrittäjäksi, ja myisi jotakin ulkomaille
  • yrittäjä ei olisi lain mukaan kaiken yhteiskunnan turvan ulkopuolella
  • yrittäjyyttä ei nähtäisi niin pelottavana vaihtoehtona

Jännä on se, että mielestäni suomalaiset ovat välillä hieman järjestelmän lannistamia olentoja:

  • he pelkäävät valtiota! verottajan tempoilua tai sattumanvaraisuutta
  • he pelkäävät valtion liikoja säännöksiä – syystä kyllä
  • jos ei valtio pistä firmaa paskaksi, ni AKT tai muu liitto sen ainakin tekee

Kaikesta tästä huolimatta, Suomessa menee paremmin kuin 98% tunnetusta historiasta! Nautiaan siis!

Hauskoja anekdootteja tähän loppuun

Eräs tuttuni kommentoi päätöstäni, kun aloin yrittäjäksi:

“oletko hullu, sähän et kahden vuoden kuluttua saa ku peruspäivärahaa, ethän sä mitenkään pärjää”

Huvittavaa on se, että minulla oli siinä vaiheessa kaksi soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja seitsemän vuotta alan työkokemusta. Näin pelottavan yrittäjyys saatetaan nähdä! Ei ihme että talous tökkii. Huvittavaa on se, että kahden vuoden kulutta en saanut edes peruspäivärahaa 🙂

Kun asiat eivät sujuneet, tuttu auttoi näin:

“mähän sanoin sulle, että toi ei tuu onnistumaan”

Mietin, että sä et auttanut silloin, etkä auta nyt… 🙂