Löysin OECD tilaston, jossa oli tutkittu ihmisten kiinnostusta aloittaa oma yritys sen sijaan, että he ovat töissä muilla. Tilasto kertoo siitä, moniko vastanneista haluaisi aloittaa oman yrityksen, verrattuna siihen että työskentelisi jollekulle muulle.

“Percentage of women and of men declaring that they would rather take a risk and start a new business than work for someone else.”

https://stats.oecd.org/index.aspx?queryid=70778#

Maa Mies Nainen
Sweden 31.1 17.2
Finland 35.7 16.9
Denmark 36.1 21.6

Skandinaavit eivät halua yrittäjiksi ja erityisesti skandinaiset eivät halua juuri lainkaan yrittäjiksi. Skandit haluavat olla työntekijöitä, eivät yrittäjiä.

Keski-Euroopassa yrittäjyys kiinnostaa 10 prosenttiyksikköä enemmän, tosin naisia se kiinnostaa puolta vähemmän kuin miehiä. Intiassa yrittäjyys alkaa kiinnostaa jo naisiakin liki yhtä lailla kuin miehiä. Ehkä voisimme oppia kiintiötasa-arvosta jotakin Intialaisilta naisilta?

Germany 41.9 22.7
Austria 39.0 23.7
India 50.9 42.2

Irlannissa, Kanadassa ja Kiinassa ihmiset näkevät yrittämisen jo varsin houkuttelevana vaihtoehtona. Haluaisin oppia lisää siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yleiseen yrittäjyyskiinnostukseen. Mitä kiinalaiset voisivat opettaa skandinaaveille yrittäjyydestä? Onko kyseessä suhtautuminen maailmaan paikkana, jossa on mahdollisuuksia? Onko kyse siitä, että kommunistinen usko auttaa näkemään ihmisen itsensä kykenevänä toimijana?

Ireland 59.5 42.7
Canada 61.1 56.7
China (People’s Republic of) 61.5 53.9

Mitä tarkoittaa yrittäjyys (entrepreneurship) ? Mitä tarkoittaa tämä asia, jota skandinaavit eivät halua toteuttaa ja jota skandinaiset eivät missään nimessä halua toteuttaa? Tämä asia joka taas kiinnostaa naisia kommunistisessa kiinassa ja kanadassa? Mistä on kyse?

https://hbr.org/2013/01/what-is-entrepreneurship

entrepreneurship is the pursuit of opportunity beyond resources controlled.

Resurssit. Kontrolli. Mahdollisuus. Skandit eivät halua pyrkiä toteuttamaan jotakin ehkä mahdollista asiaa, joka ei ole sen hetkisten resurssien varassa mahdollista. Ja tämä toki toteutuu. Suomessa väkiluku madaltuu, joka on toki #gretanizer mielessä loistavaan linkolalaisuutta. Emmekö myöskään ole kovin innokkaita näkemään mahdollisuuksia, varsinkaan sellaisia, jotka ovat epävarmoja.

Entäpä muualla?

Indonesia, Chile ja USA huitelevat omilla prosenttiluvuillaan.

United States 70.2 57.3
Chile 75.1 70.8
Indonesia 86.1 77.2

Näyttää siltä, että skandinavialla olisi huimasti opittavaa Chilestä ja Indinoseista, mitä tulee kiintiötasa-arvon pyrkimykseen. Indonesiassa se ei ole utopiaa vaan arkipäivää.

Mitä tästä voi yrittää ymmärtää? Ainakin sen, että skandinaavinen demokratia on hyvin poikkeuksellinen järjestelmä jäsentää elämää maapallolla. Tulkinnassa on muna ja kana ongelma. Onko kyseessä realistinen tilannekuva, että skandinaavisessa demokratiassa ei kerta kaikkiaan kannata olla yrittäjä? Varsinkin jos haluaa elää mukavaa elämää. Onko skandijärjestelmä rakennettu niin, että yrittäjän asema on sikäli tukala, että sitä tulee välttää kuin koronavirusta konsanaan?

Lyhyellä otannalla (7 vuotta yrittäjänä) voin omakohtaisesti sanoa, että yrittäjyyttä kannattaa välttää kuin paiseruttoa. Yrittäjän asema on surkea ja vaarallinen. Erityisen vaarallista on ajautua yksinyrittäjäksi. Skandinaavinen järjestelmä on sen kaltainen, että työntekijän asema on hyvä ja turvattu. Valtion ja suuryritysten edut ovat turvattu. Valtio voi tarvittaessa asevoimia kerätä verot kansalaisilta, asiakas ostaa aina, valtion ei tarvitse myydä eikä markkinoida.

Tilastoista näkee, että juuri skandinaviassa erot sukupuolten välillä ovat suuret. Skandinaviassa, missä koulutus on rahoitettu yleisistä verorahoista ja missä on vapaa valintaoikeus koulutuksen suhteen, sukupuolesta riippumatta. Näin on, tarkoittaako se sitten jotakin, en tiedä.